Kriisinhallinta

Kriisinhallinta on keskeinen Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan väline, jolla edistetään turvallisuutta konfliktialueilla ja globaalisti. Suomen pitkäjänteinen panostus kriisinhallintaan on lisännyt Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuutta ja uskottavuutta. Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan ulko- ja turvallisuuspoliittisin perustein osana kansainvälistä vastuunkantoa ja yhteisen turvallisuuden rakentamista. Osallistuminen palvelee Suomen kansainvälisiä suhteita ja on osoitus Suomen halusta osallistua kansainvälisten ongelmien ratkaisuun.

Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan

Siviiliasiantuntijoita on 112 joista naisia 56.
Sotilaita on 429 joista naisia 29.
Tilanne helmikuu 2026, tiedot voivat vaihdella päivittäin johtuen rotaatiosta.
Alla esitetty operaatioihin osallistuvien henkilömäärät.

Lataa datatiedosto

Kriisinhallinnalla pyritään luomaan vakautta, vähentämään inhimillistä hätää ja luomaan edellytyksiä kriisialueiden kehitykselle

Samalla pyritään ehkäisemään konfliktin laajeneminen. Maailmassa, jossa valtiot ovat voimakkaasti riippuvaisia toisistaan, kriisien vaikutus ulottuu laajalle.

Suomi painottaa kriisinhallinnassa kokonaisvaltaisuutta. Se tarkoittaa muun muassa vaikuttavuuden lisäämistä kehittämällä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun keskinäistä koordinaatiota ja täydentävyyttä.

Siviilikriisinhallinta

Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen siviilikriisinhallintaan. Siviilikriisinhallinta on kriisialueille lähetettävää ei-sotilaallista asiantuntija-apua. Siviilikriisinhallinnalla tuetaan yhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja vahvistetaan kohdevaltion keskeisiä toimintoja. 

Siviilikriisinhallinta kattaa konfliktien ehkäisemiseen sekä rauhan ja vakauden ylläpitämiseen tähtäävät toimet, mutta myös pitkäkestoisemmat tilapäiset toimet, joiden tavoitteena on vahvistaa julkista hallintoa, oikeusvaltioperiaatteita, ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Ulkoministeriö vastaa siviilikriisinhallinnan poliittisesta ohjauksesta ja päättää niistä operaatioista, joihin suomalaiset asiantuntijat osallistuvat. Osallistumisesta koituvat kulut katetaan ulkoministeriön budjetista.

Sisäministeriö vastaa Suomessa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista.

Sisäministeriön alainen Kriisinhallintakeskus (Crisis Management Centre, CMC) vastaa siviiliasiantuntijoiden koulutuksesta ja hoitaa rekrytointiprosessin operaatioihin.

Siviilikriisinhallintaoperaatiot toimivat kriisialueilla ja sellaisilla alueilla, joilla yhteiskunnan keskeisimmät toiminnot kaipaavat ulkopuolista vahvistusta. Siviilikriisinhallinnan keskeisiä aloja ovat poliisitoiminnan, oikeuslaitoksen, rajavartioinnin, tullilaitoksen, vankeinhoitolaitoksen sekä muun hallinnon kehittäminen tai laajempi uudistaminen. Operaatioiden tehtävät voivat koskea myös rauhan- tai tulitaukosopimusten valvontaa sekä vähemmistökysymysten ja demokratian edistämistä.

Toiminta ulottuu tarkkailu-, neuvonta- ja koulutustehtävistä eri viranomaistoimintojen, kuten poliisin tai oikeuslaitoksen tehtävien, sijaistamiseen.

Suomen kannalta keskeisin siviilikriisinhallinnan toimija on Euroopan unioni. EU:n lisäksi suomalaisia siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita työskentelee Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) kenttämissioissa, YK:n kriisinhallintaoperaatioissa sekä Naton alaisissa toiminnoissa. Suomalaisia palvelee myös edellä mainittujen alaisissa sihteeristöissä sekä EU-delegaatioissa.

Näiden lisäksi Suomi on lähettänyt siviiliasiantuntijoita Naton alaisiin toimintoihin. Suomalaisia palvelee siviilikriisinhallintatehtävissä myös muun muassa EU:n, Etyjin ja Naton sihteeristöissä sekä EU-delegaatioissa.

Suomen osallistujamäärä siviilikriisinhallintaoperaatioihin on väkilukuun nähden EU-maista kaikkein suurin. Tämän lisäksi Suomi lähettää vuosittain EU:n ja Etyjin vaalitarkkailuoperaatioihin kymmenittäin vaalitarkkailijoita yhteensä vajaat 100 henkeä.

Suomi pyrkii kasvattamaan naisten osuutta siviilikriisinhallinnassa. Tällä hetkellä noin reilu 40 prosenttia suomalaisista siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista on naisia.

Sotilaallinen kriisinhallinta

Suomi on osallistunut kansainväliseen rauhanturvaamiseen jo 1950-luvulta lähtien. Suomi osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan YK:n, EU:n, Naton ja Isisin vastaisen koalition puitteissa. Kriisinhallintaoperaatiot painottuvat Lähi-itään, Länsi-Balkanille ja Afrikkaan.

Suomen suurin joukko kriisinhallintaoperaatioissa on Libanonissa YK:n UNIFIL-operaatiossa (noin 200 sotilasta). Muita suuria joukkokokonaisuuksia on Kosovossa (KFOR, noin 60 sotilasta) sekä Puolassa (EUMAM Ukraine, noin 50 sotilasta).

Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan on tärkeä osa kansainvälistä vastuunkantoa. Samalla osallistuminen vahvistaa kansallista puolustuskykyä. Vaativissa olosuhteissa hankittu kokemus vahvistaa myös henkilöstön ammattitaitoa.

Euroopan ja Euroopan lähialueiden turvallisuusympäristöjen epävakaus ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa vaikeuttavat kriisinhallinnan tarpeiden ja kehityksen ennakoitavuutta. Toimintaympäristön muutos ja suurvaltakilpailu ovat heijastuneet myös YK-operaatioita koskevaan keskusteluun. Kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan uusia piirteitä ovat alueellisten järjestöjen toimintakyvyn kehittäminen sekä kriisialueen omien turvallisuusrakenteiden vahvistaminen.

Kansainvälisen toimintaympäristön ja konfliktien luonteen muututtua kriisinhallintaoperaatioista on tullut kokonaisvaltaisempia ja monimutkaisempia. Operaatioiden osana on yhä enemmän muita kuin sotilaallisia elementtejä. Usein tehtävät liittyvät yhteiskunnan jälleenrakentamiseen ja vakauden ylläpitoon. Poliisien tarve YK:n rauhanturvaoperaatioissa on kasvanut nopeasti.

Kriisinhallinta on myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkyvin kokonaisuus. EU:n sotilaallisia ja siviilikriisinhallintaoperaatioita on vuodesta 2003 alkaen toteutettu reilu 30. Toiminnalla on tuettu konfliktialueiden vakauttamista pääosin Euroopassa, kaakkoisella lähialueella ja Afrikassa.

Operaatiokohtaista tietoa Puolustusvoimain sivuilta.

EU:n taisteluosastot

EU:n jäsenmaat muodostavat nopeaa toimintaa edellyttäviin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin niin sanottuja taisteluosastoja. EU:n taisteluosastot voivat toimia lyhytkestoisissa, mutta vaativissa kriisinhallintaoperaatioissa esimerkiksi YK:n rauhanturvaoperaatioita tukien.

EU:n taisteluosastot ovat olleet täydessä toimintavalmiudessa vuoden 2007 alusta lukien; kaksi taisteluosastoa samanaikaisesti puoli vuotta kerrallaan. Tavoitteena on, että unioni kykenisi lähettämään tarvittaessa taisteluosaston kahteen eri kriisinhallintaoperaatioon samanaikaisesti.

Nopea toiminta tarkoittaa, että taistelujoukkojen tulisi olla operaatioalueella 10 päivää sen jälkeen, kun EU on tehnyt päätöksen niiden käyttämisestä. Operaatioiden enimmäiskesto olisi neljä kuukautta.

Tähän mennessä EU:n taisteluosastoja ei ole vielä käytetty operaatioihin.

Suomi on osallistunut valmiusvuoroihin seitsemän kertaa. Suomi osallistui myös Saksan johtamaan taisteluosastoon vuoden 2020 jälkimmäisellä puoliskolla.

EU:n taisteluosastoihin osallistuminen, kuten unionin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen yleensäkin, on vapaaehtoista ja kullakin jäsenmaalla on oikeus päättää siitä kansallisesti.

Kriisinhallinta ja ihmisoikeudet

Vakavimmat ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat sotien ja muun aseellisen väkivallan yhteydessä. Siksi ihmisoikeusloukkausten lopettaminen ja oikeusvaltiokehityksen tukeminen ovat myös kriisinhallinnan ydintavoitteita.

Suomen pyrkimyksenä on, että kriisinhallinnassa kiinnitetään huomiota myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseen. Näin vaikeimmassa asemassa elävien henkilöiden mahdollisuus asumiseen, opetukseen ja terveyspalveluihin paranee.